Arkea ja uhkapelibisnestä

Vartiotorni vuodelta 1658, St Julians Tower

Maltan "paratiisisaarelta" tulee lähetettyä kauniita merellisiä aurinkoisia kuvia facebookiin ja jotkut ehkä ajattelee, että elämä on pelkkää auringonpaistetta ja onnea. Maltan talvi on Suomeen verrattuna lämmin ja aurinkoinen. Mutta koskaan en ole palellut Suomessa samoin kuin Maltan kylmänkosteissa, vetoisissa asunnoissa. Ulkona on usein lämpimämpää, mutta on päiviä jolloin tuuli käy luihin ja ytimiin, eikä missään voi lämmitellä.. Lämmin suihku kostean viileässä kylpyhuoneessa  liruttavan vesivanan alla ei ole niitä mielyttävimpiä kokemuksia.  Kyllä saunaa on monesti kaivannut Maltan talvessa, joka tuntuu kestävän iäisyyden

Maltan katukuvasta ensimmäisenä tulee vastaan kapeat kadut ja vielä kapeammat jalkakäytävät. Jalkakäytävillä on säännöllisesti kasattu roskapusseja, tiettyinä päivinä sekajätteet ja kierrätettävät roskat, jotka roska-autot käy keräämässä eri päivinä. Aina joku on tuonut vääränä päivänä väärän värisen pussin ja siinä se nököttää seuraavaan keruupäivään.

Koiria näkee Maltalla paljon, melkein enemmän kuin lapsia. Lapset kuljetetaan autoilla kouluihin ja harvoihin ulkoleikkipuistoihin tai sisähuvipuistoihin, jotka ovat maksullisia ja lisäksi moniin laitteisiin on kolikkomaksu. Joskus viikonloppuisin voi nähdä perheitä lapsineen rantakadulla aamupäiväkävelyllä, hekin taitavat olla turisteja tai ainakin maahanmuuttajia. Koirat ovat useimmiten pieniä lemmikkejä, mikä sopiikin saaren kaupunkiympäristöön paremmin, mutta myös huskyja, shefereitä ja muita isoja koiria näkyy paljon. Koiran jätöksien korjaamiseen on omistaja lain voimalla velvoitettu, silti koirankakkoja saa väistellä kapeilla jalkakäytävillä jatkuvasti.
Kissapuisto on lapsille ja kissoille tarkoitettu puisto, jossa on lasten liikuntavälineiden lisäksi asumuksia kulkukissoille, joita ihmiset käyvät ruokkimassa.

Kadunvarren kissoja

Kissoja on paljon ja ne kulkevat vapaana. Useilla on omistajansa, mutta ilman omistajaa olevia kissoja ruokitaan ja joku järjestö myös leikkaa villejä kissoja, etteivät ne lisääntyisi liikaa.

Kissapuiston silmäpuoli kissapatsas

Kissojen asumuksia kissapuistossa

Liikenne on Maltalla oma lukunsa. Autoja on ihan liikaa kapeille mutkitteleville kaduille ja ruuhkia syntyy yhtenään. Ihmeen sujuvasti niistä kuitenkin aina selvitään. Aikaa matkustamiseen bussilla kannattaa varata tarpeeksi, koska joskus voi joutua kävelemään osan matkasta  jonkun pikkukolarin takia. Aamuisin joinakin päivinä bussit saattavat olla todella täynnä ja toisina taas samoihin aikoihin saa istumapaikan ihan helposti. Mitään logiikkaa ruuhka-aamuihin en ole löytänyt. Joskus tulee busseja hyvin toisinaan taas joutuu odottelemaan pitkään ja silloin myös bussiin mahtuminen voi olla hankalaa. Pääsääntöisesti busseja kulkee paljon ja tiuhaan, mutta myös ihmisiä riittää, maltalaisia, maahanmuuttajia ja turisteja. Vietän busseissa osan työaikaani, joskus siellä on todella kielien sekamelskaa, englannin ja maltan lisäksi kuulee italiaa, espanjaa, ranskaa, puolaa, venäjää, kiinaa (tai japania, koreaa) ja monia kieliä, joita en tunnista. Joskus aamubusseissa nökötetään hiljaa, mutta toisina päiviä kielien sekasotku ja puheensorina on tosi äänekästä. Asunnoissa ei lämmitetä, mutta busseissa sitävastoin kyllä. Luultavasti lämmitys toimii on-off periaatteella ja usein kun tulee tuulisesta kosteasta ulkoilmasta täyteen ahdettuun bussiin saa hikoilla selkä märkänä varsinkin jos joutuu lämmityslaitteen lähelle. Tupaten täydessä bussissa ei juuri voi paikkaansa valita. Lapsen kanssa liikkuessa saa onneksi usein istumapaikan, eikä siinä voi nirsoilla kun paikkaa tarjotaan.

Malta on siis hyvin kansainvälinen saari. Kasinotalous vetää puoleensa eri maista yrittäjiä ja nuoria työntekijöitä ja se näkyy katukuvassa. Juppimiehet liian pienissä puvuissaan ja kapeakärkisissä nahkakengissään lattemuki ja älypuhelin kädessään, urheilulliset naiset ja miehet juokulenkillä kuulokkeet korvissaan tai pitkähiuksiset uranaiset korkeakorkoisissa saappaissa bonchoon tai suureen huiviin verhottuna  ovat kaupunkikeskustan katukuvassa tavallinen näky. Eläkeläisiä on paljon. Malta varmasti houkuttelee ilmastollaan ja alhaisella verotuksellaan monen maan eläkeläisiä puoleensa. Turisteja riittää, talviaikanakin. Kesäähän en ole oikeastaan ehtinyt näkemäänkään, mitä nyt hiukan syyskuussa. Kesällä turisteja on sitten huomattavasti enemmän. Onneksi olen silloin jo Suomessa.

Varsinaisesti maltalaisiin ei tahdo päästä tutustumaan, mitä nyt muutamia sanoja tulee vaihdettua joissakin tilanteissa. Maltalaiset ovat vahvasti katolisia ja perhekeskeisiä ja heillä on omat sukunsa ja ystävänsä, eikä tarvetta seurustella kasinoporukoitten tai muiden ulkomaalaisten  työntekijöitten kanssa. Kulttuurit ovat varmasti hyvin erilaiset ja palkkataso maltalaisten ja ulkolaisten kasino- ja rahapelityöntekijöitten välillä on selkeä. Maltalaisen keskiansio on 1300€ kun kasinotyöntekijöillä lähtöpalkka on 1500-2000€ ja siitä ylöspäin ja luontaisetuina erilaisia vakuutus- ruoka- ja juomaetuja sekä bonuksia ja illanviettoja. Afrikan köyhistä maista tulevien työntekijöiden palkkataso on varmasti alhaisempi ja heitä työskentelee paljon jätteiden kerääjinä, kadunlakaisijoina ja muilla vähemmän arvostetuilla aloilla.

 Rahapelibisnes on niitä harvoja aloja, joihin suomalaisten kannattaa Maltalla työllistyä ja suomenkieli on etu, josta täällä maksetaan. Suomalaisilla on kyseenalainen kunnia olla uhkapelien suhteen yksi maailman kärkimaista. Suomessa on luotu rahapeleille myönteistä kulttuuria, koska valtiolla on oma uhkapelibisneksensä, jonka tuottoja käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Uhkapelibisneksessä suurimmat tuotot tulevat addiktiivisen käyttäytymisen pohjalta. Taantumassa ja vaikeina aikoina pelaaminen usein vain lisääntyy ja voittoja kertyy rahapeliyhtiöille. Uhkapeleistä aiheutuu paljon ongelmia, mutta valtion on vaikea luopua uhkapelimonopolistaan, koska se tuottaa hyvin ja koska tuloja käytetään kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Vaikea yhtälö! Olemmeko erityisen addiktoituvaa kansaa? Alkoholin suhteen on Suomessa sama kuvio nähtävissä ja valtion monopolia ollaan pikkuhiljaa purkamassa.

Kurkistus maltalaiseen päiväkotiin

Yhtenä päivänä pääsin livahtamaan koulun pääovesta sisään ja kurkistamaan johtajan huoneeseen. Kaksi ystävällisen näköistä rouvaa istui pöytiensä takana ja kysyin, että voisinko jonain päivänä tulla kyselemään Maltan päivähoito- ja koulujärjestelmästä, koska itse olen tehnyt töitä sillä alalla ja kovin kiinnostunut aiheesta samoin kuin useat kollegani Suomessa. Katsoivat toisiaan ja toinen, joka selvästi oli esimies nyökkäsi, että hän voi vastata kysymyksiin nyt heti, jos ei kestä kauaa. Selvä, nyt heti, yritin koota ajatukseni ja miettiä miten kannattaisi aloittaa ja mitkä olisivat tärkeimpiä kysymyksiä, jos kerran aikaa ei ollut paljoa.
Aloitin itselleni tutuimmasta, erityisen tuen lapsista ja heidän saamastaan tuesta koulussa. Johtaja kertoi, että kaikki erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat integroitu tavallisiin koululuokkiin ja lausunnon perusteella lapsella voi olla avustaja. Kouluissa ei ole erityisopettajaa. Erityisen tuen tarpeet huomioidaan lausunnon mukaisesti ja erityisopetusta ja/tai terapiaa voi saada koulupäivän sisällä esim. kertaviikkoisesti, jos lapsi sitä tarvitsee. Lapset käyvät läpi pitkän diagnosointi-prosessin, jossa heidän erityisen tuen tarpeensa arvioidaan ja psykologi kirjoittaa lausunnon kouluviranomaisia varten. Tämähän on sinänsä tuttua Suomessakin. Eri asia on, mitä kaikkea se sitten käytännössä sisältääkään.

Kysyessäni yhteistyöstä vanhempien kanssa, johtaja sanoi, että yhteistyö on paljolti kiinni vanhemmista itsestään. Keskusteluja voidaan järjestää niin usein kuin vanhemmat haluavat, mutta kerran vuodessa on keskustelu kaikille vanhemmille. Kerroin, että Suomessa vanhemmat tuovat lapsensa päiväkotiin omaan ryhmään ja voivat keskustella päivittäin lapsen ryhmän henkilökunnan kanssa tai jopa jäädä seuraamaan lapsen päivää. Johtaja sanoi tähän, että turvallisuuden takia eivät vanhemmat voi täällä kuljeskella ympäriinsä, laitos on iso, 150 lasta, vauvasta (3kk) kouluikäisiin. Myöhemmin, kun pääsin tutustumaan päiväkodin tiloihin, ymmärsin, että pieniin tiloihin ei todellakaan mahtuisi vanhemmat kulkemaan päivittäin. Koulun puolen tiloihin minua ei päästetty tutustumaan.

 
   Koulun ala-aula sisältä päin. Tässä tilassa vastaanottaa yksi ja sama rouva kaikkien päiväkodin ryhmien lapset (vauvasta 5-vuotiaisiin) aamuisin ja ohjaa lapset omiin ryhmiisä. Joskus kun on useampi itkevä pikkuinen aloittamassa päiväänsä, on rouvalla täysi työ lohduttaa ja ohjata pikkuisia ja vähän isompia omiin ryhmiinsä. Aina hän jaksaa hymyillä iloisesti vaikka tilanne olisi itkua ja parkua täynnä.

     



Aina ystävällisesti hymyilevä vastaanotto rouva sisääntulo aulassa, avaimet kädessä, sillä sisään ja ulos pääsee vain avaimilla.
Joskus aulassa näkee myös koululaisia, eli 5 vuotiaasta ylöspäin murrosikäisiin (en tiedä minkä ikäiseksi tätä koulua käydään). Koululuokkia on kuitenkin useita Juniori luokkia ja useita Seniori luokkia. Kaikilla Kinderistä Senioreihin on samanlainen koulupuku, tummansiniset housut ja tummansininen huppari, jossa hihoissa valkoisia raitoja.

Sisääntulo aulassa on myös vahtimestari avaamassa ovia. Ystävällisesti hän myös antoi ottaa valokuvan, vaikkei selvästikään kuvauksesta nauttinut. Muutoinkaan hän ei juuri keskustele eikä hymyile vaan on asiallisen ja virallisen näköinen kaiken aikaa.







Myöhemmin au pair perheeni äiti laittoi viestiä päiväkodin johtajalle, että olisin halukas keskustelemaan lisää ja tutustumaan koulun tiloihin. Päiväkodin johtaja vastasi, että heillä on kiireinen aika, eikä se onnistuisi. Uskalsin kuitenkin olla sinnikäs, oikea maanvaiva ja livahdin uudelleen johtajarouvien ovenrakoon ja sanoin hyvin ymmärtäväni kiireen, mutta jos jossain välissä liikenisi pieni aika tutustua tiloihin, olisin hyvin kiitollinen. Päiväkodinjohtajan piti vielä varmistaa koko talon johtajalta, että tällainen toiminto onnistuisi. Minulle luvattiin esitellä taloa seuraavalla viikolla jonain päivänä klo 10.

 Kuvassa vasemmalla päiväkodinjohtaja ja oikealla koko koulun johtaja tässä saman pöydän ääressä. He työskentelevät rinnakkain omien pöytiensä ääressä samassa huoneessa.

Seuraavan viikon tiistaina pääsin sitten pikaisesti tutustumaan päiväkodin tiloihin. Alakerrassa oli Nursery eli pienten lasten puoli. Siellä hoidetaan lapsia 3 kk- 1,5 v ryhmissä ja 1,5-3 v ryhmissä. Äitiysloma Maltalla on 14 vk eli n. 3,5kk. Pienten ryhmissä on lain mukaan enimmillään 5 lasta hoitajaa kohden. Käydessäni ihan pienimpien (vauvojen) ryhmässä aikuisia oli silloin läsnä 3 (heistä yksi näytti kokemattomalta harjoittelijalta) ja lapsia sillä hetkellä oli 4.

Seuraavassa kerroksessa on päiväkoti eli Kinder, jossa lapsi voi olla puolipäiväisesti tai jäädä "tarhan" jälkeen iltapäivähoitoon, josta vanhemmat maksavat tuntitaksan mukaan.  "Kinder 1" on tarkoitettu 3-4 vuotiaille ja "Kinder 2" on  4-5 vuotiaille. Päiväkotipäivä alkaa yleensä 8.30, aikaisemminkin on mahdollista tulla. Lapset haetaan klo 12.30-13 ja iltapäivähoitoon jäävät lapset nukkuvat päiväunet ja voivat olla puoli kuuteen saakka tai sopimuksen mukaan.
Kaikki päiväunille menevät lapset nukkuvat samassa nukkumahuoneessa, jota minulle ei näytetty. Kerrottiin kuitenkin, että siellä on kaikille lapsille sängyt ja pienimmille pinnasängyt. Mitään omia unileluja tai unirättejä ei Maltan päiväkodeissa lapsille sallita. Eikä niitä ole tietääkseni myöskään päiväkodin puolesta. Ryhmätiloissa näin kuitenkin jonkin verran pehmolelujakin. Pienten ryhmätilojen ja nukkumishuoneen lisäksi päiväkodissa on käytössä leipomishuone, kerran viikossa on lapsilla cooking day, jolloin leivotaan tai valmistetaan jotain syötävää ja maistellaan erilaisia makuja.

Kuvassa päiväjärjestys puolipäivä-ryhmän seinällä. "Break" on ymmärtääkseni ulkoilua, joka tapahtuu pienellä muurien ympäroimällä kivipihalla. Pikkulapsille on siellä erotettu pieni alue, jossa on joitain leikkivälineitä ja pieniä muovisia liukumäkiä. Tutustumispäivänä oli koululaisilla menossa  ohjattuja pelejä muutaman neliömetrin alueella, joka oli tarkoitettu isompien lasten ulkoilitilaksi. Piha on suomalaisittain ajateltuna järkyttävän pieni. Siinä ulkoilee vuorotellen 150 lasta päivittäin tiukan aikataulun mukaan.
"Lunchtime" tarkoittaa ryhmätiloissa omien eväiden syöntiä aikuisen ohjauksessa. Lounaaksi koululaiset syövät yleensä voileipä, hedelmä (-sose), keksi aterian ja juovat vettä tai mehua. Eväiden vertailu lasten kesken on tavallista eikä haluta kovin paljoa poiketa muista.
"Lining up", jonoon järjestäytyminen kotiin lähtöön on tosiaan jonossa vanhempien odottamista vaikka se kestäisi puoli tuntia. Lapset saa hakea osapäiväryhmästä 12.30 ja 13 välillä, sen ajan lapset odottavat jonossa hakijaansa.

                             Tutun näköisiä kuvatauluja ja askarteluja Kinderin ryhmähuoneessa

 
Vuodenajat näkyvät täälläkin, vaikka pakkasta ja lunta ei olekaan. Lehtiä on kuitenkin puissa kesät talvet, vaikka tässä taulussa talvi näyttäytyy lehdettömänä puuna. Varmaankin joku puu täälläkin pudottaa lehtensä talveksi. Säätilaa tarkastellaan täällä aivan kuten meilläkin, vaikka vaihtelut ovatkin meidän mittakaavassa kovin pieniä. Lämpötiloja täällä ei tutkailla samoin kuin meillä. Yritin jossain vaiheessa ostaa sisälämpömittaria, mutta sellaista ei kaupoissa edes tunnettu.

   Päiväjärjestyksessä "Craft work" on askartelua ja "Numeracy" sisältää kaiketi numeroiden ja kirjainten opettelua, jota tehdään kaikissa Kinderin ryhmissä, myös kolmivuotiaille. Päiväkodinjohtajan mukaan opetus on rentoa ja leikinomaista, mutta kun siirrytään koulun puolelle opetus noudattaa heti  tiukkaa vanhanaikaista brittiläistä koulutraditiota ja suorituksia vaaditaan ja leikinomaisuus poistuu. Tämän päiväkodinjohtaja sanoi koulunjohtajan kuullen. Hän kehui suomalaista koulujärjestelmää maailman parhaaksi ja valitteli, että Maltalla ollaan kouluopetuksessa ja kasvatuksessa vielä hyvin vanhanaikaisia. Koulunjohtaja ei väittänyt vastaan. Nähtävästi hän on hyväksynyt tilanteen sellaisena.
Kutsuin molemmat naiset Suomeen tutustumaan. Lupasin järjestää käyntejä kouluihin ja päiväkoteihin. He kiittivät kutsusta, mutta eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin innokkailta tulemaan.

 
 Kalenteri on seinällä kuten kaikissa suomalaisissakin päiväkotiryhmissä. Suomessa käytetään  aikakäsityksen opetteluun enemmän aikaa kuin kirjainten ja numeroiden opetteluun. Täällä ainakin Kinder 2:ssa käydään päivittäin joku kirjain tai numero läpi ja aiheesta tulee kotiin lapsen värittämä moniste. Sanojen alkukirjaimia on kuulosteltu ja lukuja laskettu.

Koulu alkaa siis 5-vuotiaana ja on paljon vaativampi kuin Suomessa. Läksyjä on todella paljon ja koulupäivät on pidempiä kuin meillä ekaluokkalaisilla, vaikka lapset ovat vasta 5-vuotiaita. Kuitenkin oppimistulokset ovat Suomessa huomattavasti paremmat. Uskoisin, että syy on mm. rennomman koulutradition ja hyvin koulutettujen opettajien. Lisäksi varmasti vaikuttaa se, että lasta ei aleta preppaamaan liian aikaisin, lapsen annetaan olla lapsi tarpeeksi kauan ja korostetaan leikin merkitystä lapsen oppimisessa ja elämässä muutenkin. Suomalainen varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmä on täälläkin hyvin tunnettu, ainakin ammattilaisten keskuudessa. Olen maltalaisen päiväkodinjohtajan lisäksi tavannut täällä amerikkalaisen opettajan, joka sanoi haaveilevansa Suomeen tulosta tutustuakseen suomalaisten tapaan opettaa lapsia. Uskon, että meillä on paljon annettavaa tällä saralla ja toivoisin, että päättäjätkin tulevaisuudessa arvostavat edistyksellistä koulutusjärjestelmäämme.